ENS. TALONPOIKA:
Mut ilman naittajaako?
TOINEN TALONPOIKA: Eno Kirstin kai toimii naittajana, Jaakko kun ei voine täyttää tulolupaustansa. Kas, siin' on riemujoukko soittoinensa!
(Iloinen ja meluava saattue tulee oikealta, pari kolme soittajaa etunenässä. Silloin tällöin kuuluu laukauksia. Nuorisoa käsikädessä, useilla miehillä joku ase mukanansa, jousi tai pyssy olalla, toisilla puukot vyöllä. Heti soittajain jälkeen kaksi paria, sitten Kirsti Ilkka ja Maunu Matinpoika juhlapuvuissa; heidän jäljessänsä taas neljä paria, sitten sokea Katri Ilkka ja Pentti, joiden perässä vaarivanhukset y.m. väkeä. Saattueen lähestyessä on Kontsahan talolta juossut kuistille naisia ja lapsia; nimismiehen talon akkunat avautuvat ja päihtyneen näköisiä huoveja kurkistelee sieltä haarikat kädessä).
ENS. TALONPOIKA (huutaa ohimenijöille): Onni uudelle parille, lapsenlykky lattialle!
ENS. HUOVI (ikkunasta):
Paha onni petturille,
Ilkan nartun naittajalle!
JOKU SAATTUEESTA:
Ole vaiti, huovi-koira,
koirille on kalikoita!
(Saattue katoaa vasemmalle; eräs talonpoika erkanee siitä
yhtyen pihalla oleviin. Soitto ja melu lakkaa vähitellen.
Talonpojat ryhmittyvät kaivon ympärille).
ENS. TALONPOIKA:
Sa ootko kutsuttu vai kuokkimassa?
KOLMAS TALONPOIKA: En ole kumpaakaan; vain muuten tuolta ma yhdyin joukkoon uutta kuullakseni.
ENS. TALONPOIKA: On vanha surkeus: kurjat köyhän päivät, kun yhden elää, niin jo toisen kuolee.