PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa ja yrittää lähteä):
Ma teen kuin käsketään.
(Kääntyy ovella ja palaa ilkeästi hymyillen).
Mut entäs kirja,
jok' oli Wiipuriin, ken rikkoi sen?
KLAUS FLEMING (vihaisesti ärjästen): Sen rikoin minä, marski Fleming itse, jok' olen valtuutettu kuninkaan ja teen kuin tahdon tässä Suomenmaassa; on mulla oikeus siihen. (Ottaa kirjeen pöydältä). Kirjeet herttuan käy meidän kautta, säätää valtakirja: lain kiertelyyn on syypää herttu Kaarle ja hänen kirjeilleen siis teen ma näin. (Repii rikki kirjeen ja viskaa paperit lattialle). Nyt ymmärrätte kai mun, linnanvouti!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaa nöyrästi):
Ma teen kuin käskee päällikköni mun!
KLAUS FLEMING:
Siis saavat sotilaani täyden palkan?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
He saavat sen, mun sanani on pantti.
(Tarjoaa kätensä).
EBBA FLEMING (joka on istunut erään ikkunan ääressä ulos katsoen, kääntyy puolittain): Kas sepä pantti, sana moisen miehen!
KLAUS FLEMING (ei ole huomaavinaan Juustenin yritystä): No, siispä tähän jääköön koko juttu, jok! ei lie mieluisinta kummallenkaan. Nyt menkää vieraittemme joukkoon te, ois harmillista, jos he jotain huomais. (Juusten kumartaa ja lähtee). Mut muista myös: ei yhtä äyriä saa huomenlahjanansa tuoda hän, sun tyttäres, ma pidän huolen heistä.
(Juusten kumartaa ja poistuu verkalleen perälle: marski kääntyen Ebbaan).
No, kuinkas suoriusin ma mielestäs tään uuden sukulaisen kanssa, häh? (Ebba on vaiti). Hän tuli pöyhkeänä, luuli kai jo jokin olevansa, mutta nöyrä ja lauha taas kuin lammas lähtiessään.