PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Vai tulla Turkuun, linnan valloittaa?
ABR. MELKIORINPOIKA:
Niin, toiset Kaarle hertun käskyn jälkeen
kun marssii itäänpäin ja Käkisalmen
Venäjän tsaarin haltuun luovuttaa.
KLAUS FLEMING: Häh? Mitä helvettiä nuijapäillä on siellä tekemistä?
ABR. MELKIORINPOIKA: Taivas ties, mut niin on tuuma … toiset tänne rientää ja marskin vangitsee ja Turunlinnan näin hertun haltuun saattaa — taikka myös Jerusalemin lailla hävittää.
KLAUS FLEMING (hymähtäen):
Ei kiveä siis kiven päälle jäis!
ABR. MELKIORINPOIKA: Jos muuten ei, niin vaikka kynsin, hampain he työnsä täyttää, semmoinen on uhka.
KLAUS FLEMING (kuten äsken): Vai semmoinen on uhka! (ankarasti) Silloin mun siis heidät lyödä täytyy, että siellä ei laula kukko koko Pohjanmaalla ja muualtakin loppuu kaakatus!
KNUT KURKI: Täm' on jo veljessotaa, marski Fleming, ei toki sotaa tahdo kuningas.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Ja varat meill' ei riitä moiseen retkeen.
KLAUS FLEMING (ärjästen): Vai eivät riitä? Taaskos, vanha saita, sa tahdot suututtaa sun esivaltas?