PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Tään tiedon antamahan velkapää ma olen linnanhaltijana, marski.
KLAUS FLEMING (kuten äsken): Ja lyömään moukat velkapää ma olen maan käskynhaltijana, kuuletkos? Sa varat hanki vaikka helvetistä, se mulle kuulu ei. Mut lempo soi. jo huomisaamuna mun huovijoukon on valmiin' oltava, (miettii) Hm, tuhannen ja viisisataa miestä eväinensä, tai annan huovien ma tyhjentää sun omat kirstus, vanha kitsuri!
(Pentti Söyringinpoika yrittää sanoa jotakin,
vaan marski polkaissee jalkaa ärjästen).
Ei yhtä ääntä enää, Pentti Juusten, tai vie sun elävältä perkele!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hetkisen vaitiolon jälkeen): Mut, jalo marski, huomauttaa mun suokaa: on huomispäivä joulun aaton aatto!
KLAUS FLEMING: Hm, kahdeskymmenes ja kolmas, niin — no, se ei estä meitä, hyöty maan ja valtakunnan kun sen kerran vaatii. Siis huomispäiväks kaikki valmihiksi!
(Toisten vaietessa kävelee marski hetken edestakaisin, kunnes seisahtuu voudin eteen).
Te, vouti, jäätte huomispäiväks linnaan ja meille seuraa teette Nokialle, jos ehkä oppahaks ois teitä tarvis.
ABR. MELKIORINPOIKA: Ma kiitän kunniasta, marski Fleming; jos moukat ehkä suostuis sovintoon, vois heiltä pantiks ottaa päälliköt ja linnaleirist' antaa armahdusta?
KNUT KURKI:
Se oiskin parhain päätös retkellemme.