PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut lunnaita he sentään maksaa sais!
KLAUS FLEMING: Niin, jos he pantiks antaa päällikkönsä, ma heidät armahdan. Mut viekasmielin en heidän pettää meitä salli, en. Ma valan kuninkaalle tehnyt olen, ett' on hän hallitseva maassa tässä niin kauvan kuin on valta Flemingillä. Ja vaikka johtais heitä herttu itse, jok' aikonee kai tänne yhtä-aikaa…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Ei pääse talvella hän laivastollaan.
KLAUS FLEMING: Niin, se on totta, varsin totta, Juusten — (Juuston, joka usein nuuskaa, tarjoaa marskille). mut siks on lyötävät nää nuijapäät nyt heti kohta, juuri siksi, Juusten!
KNUT KURKI: Lie paras mennä kautta Anolan ja mukaan ottaa Aksel huovinensa?
KLAUS FLEMING (katsoen epäilevästi Kurkeen): Niin, Aksel huovinensa, vallan oikein, mut viestin hälle itse viedä saatte. Ma, Laukon herra, kuljen suoraa lietä, en kautta Anolan. Ja nyt, kun kaikki on matkaan järjestetty, toisten luo myös käydä voimme. (Puoli-ääneen). Hm, niin, herttua ei pääse laivastolla talvis-aikaan — sep' on kuin ois se sallimuksen tahto!
KNUT KURKI:
Mut Herra voimakkaankin hallitsee!
KLAUS FLEMING (kääntyen äkkiä Kurjen eteen): Sen saamme nähdä, Kurki! Oikeuden ma olen luullut aina voittavan.
KNUT KURKI:
Mut oikeutt' on monenlaista, marski.
ABR. MELKIORINPOIKA:
Vaan laissa olla täytyy oikeuden…