KLAUS FLEMING: Hm, oikeus on monenlaista, Kurki; ja laissa? niin, mut ken se säätää lain? Ne, joill' on valta maassa, säätää lait ja laithan ovat muuttuvaiset nekin. Se mikä tänään laissa kielletään, jo huomenn' ehkä laissa käsketään. Vaan hiiteen arvelut, ne veltostuttaa — ma olen sotilas ja käskyt täytän, mut oikeudesta vastaa Sigismund!
(Menevät perälle).
Toinen kuvaelma.
Talonpoikain leiripaikka Nokian kartanossa Emäkosken rannalla. Luonto on talviasussa; taka-alan muodostaa korkeampi metsäinen ylänkö, jolla näkyy leirin merkkejä: vaatteita puihin ripustettuina, tapparoita, keihäitä y.m. sekä lopummalla näytöstä pieniä nuotiovalkeita puitten lomasta. Etualan erottaa taka-alasta Nokian virta, jonka yli on tehty yksinkertainen puusilta. Vasemmalla vanhanaikainen Matti Kruusin omistama talo; oikealla matalampia ulkohuoneita.
Esiripun noustessa ovat sillan korvassa vahteina Pentti Piri ja Perttu
Palo istuen kumpikin kivellänsä, tapparat vieressään.
PIRI (haukotellen):
Voi saakeli, kun mua raukaisee!
PALO:
Ja mua janottaa niin vietävästi!
PIRI (nauraen): Vaikk' aina olvelle sa haiset, ruoja, niin se vain janottaa. Kas, tuoss' on koski, juo vettä vaihteheksi janoos kerran.
PALO: Vai vettä? (sylkäisee) Ptui, mut jos ois simamettä, niin köyhä saatana sais humalan.
PIRI: Sa koko matkan olet juonut, mies, ja muutkin juomaan saanut; hiisi vie, jos täss' ois kaikki, mik! on juotu tiellä, niin rikkaat oltaisiin kuin porvarit.