PALO (nauraen): Ma olen juonut, minä; kullakin on omat intohimot, Pentti veikko: ma joutessani juon ja Kontsas syöpi, mut sinä vintiö vain rakastelet.
PIRI (samoin): Kas, naiset huoleen kuolis, miehet heiltä kun viedään vuotehelta, siksi täytyy mun heitä lohdutella.
PALO: Sinun laillas, — hah, kuules, Pentti, tytön vaiko pojan (supattaen) sa tullessamme Mattilassa teit?
PIRI:
Häpeä itseäsi, juopporatti!
PALO: Aa, miehet sotaan, naiset kirkkohon — vai kuinka Pentti?
PIRI:
Pidä suusi, houkka!
Vaikk' on nyt päivä taisteltuna tässä
kuin villit hurtat — — —
PALO:
Mekö taistelleet?
PIRI:
No, joll'ei me, niin toiset kuitenkin —
PALO:
Ma ammuin harakoille sarven tyhjäks! (nauraa).
PIRI: Sun kerran piru, jok' kieltäs soitat kuin ois se tuulimylly…