"Ja tyttöjä mull' oli polvella kaks, huraamme pois, huraa, ja illalla käytiin me rakkaammaks, sun konsaturiiatu rallalalei!"
PALO:
Niin, ilohan se miehen sotaan vie!
PIRI (nauraen):
Vai siksi mukaan läksit sinä, Perttu!
PALO: En vallan siksikään, sen tiedät kyllä; mut eihän itse Herra Kiesuskaan voi meitä enkeleiksi tehdä, eihän?
PIRI (nauraen): Ei enkeleiksi, mutta ihmiseksi hän ehkä tehdä voisi sinutkin! Mut riittää leikinteko… Jaakko Ilkkaa et saa sa soimata, se muista, mies; nääs sinä itseäsi mietit vain —
PALO:
Ja entäs sinä?
PIRI: Minä ehkä myös — mut Iikka miettii kaikkia ja kansaa; siks olet rinnallansa halpa sinä ja minä pieni, siksi kuolemaankin ma häntä seuraan.
PALO: Sen teen minäkin — (rehevästi) ei petä ystäväänsä Palon Perttu.
PIRI: Sen uskon kyllä; mutta tullessamme jo miesten kesken murinaa ma kuulin —
PALO:
Vai kuulit murinaa ja mistä sitten?