ILKKA:
Vai on hän täällä taas, se mierolainen!
Jos tauti on, niin on se sallimuksen.
VINIKKA:
Niin, kai se lienee sitten sallimusta, —
(Kynsii korvallistaan).
mut mikäs on se sallimuksen tauti?
ILKKA (nauraa): Niin, mikä se on, tietköön piru sen, joll'ei se (raa'asti) vatsa lienee. Syy on sun, kun sisukses sa turmiolle joit!
VINIKKA: Vain silloin tällöin pienen humalan, vain silloin tällöin, Jaakko, sisälmykset jos lienen turmellut, niin taata voin, ett' on se syömisestä; Herra tietää, tok; enemmän ma aina söin kuin join.
ILKKA (naurahtaa): No, niinpä söit sa sitten tuomios; mut itsehän sen teit?
VINIKKA (vihastuen): No, kukas lempo se sitten syömätönnä olla vois?
ILKKA: Niin, vastaa siihen, taivaan Herrankin kun salakähmää syövän kerrotaan.
VINIKKA:
Mut siitä kuolla voi?
ILKKA: Ja kuolee varmaan — vain ajankysymys se olla taitaa.
VINIKKA: Niin kai se lie, mut milloin kuolla täytyy, jos sen vain tietäis?