KETTUNEN: Ja sitten kerron teille, kuinka me täss' illan tullen Ilkan nipistämme; hei veikot, tästä tulee hauska juttu ja hyvä vanhan vuoden loppupäätös, kun marski uuden vuoden lahjaks saa kaks pulskaa pohjolaista! Oltta, veikot!
PALO:
Jos saiskin janohonsa haarikan!
(Lähtevät perälle. Piri jää mietteihinsä
seisomaan. Palo huomaa sen).
Hoi, Piri veikko, heitä hiiteen huolet, vai tyttöjenkö luhdit päässsäs pyörii?
PIRI:
Suus kiinni, juopporatti!
PALO:
Naisten narri!
Mut tule pois sa täältä pakkasesta.
(Menevät kaulatusten leirille; Palo laulaa:
"Kyröst' oli poikaa kymmenen" j.n.e.)
Noita (tulee piilostansa varovasti esille): Tuo paksu herra oli Melkerson, se "maitoherra", Puolan puolikkaita, ja toinen Kurki, Laukon herra Knut! Vai ennen uuden päivän sarastusta ois Klaulle saatettava "Iliken" — ne herrat kutsuu häntä niin — ja Kontsas! Mut siitä kirnusta ei tullut voita, sen takaa korpolaisten vanha noita. Huh! paljo näin jo, paljo kuulinkin, mut moista nahkakauppaa viel' en kuullut, kun Nokialla päivää vartoessaan nää roistot kumppaninsa tässä möis, Ptui, oli häpy sentään sillä, ken kuin kaakin-puuhun sanoi joutuneensa. Mut Ilkan Jaakkoa te ette saa, vaikk' kaikki Savon ketut johtais teitä, sen takaa naaras-ilves Laihialta. (Menee tanhualle ja katsahtaa sinne). Niin, siellä rauskuttaapi yksikseen se ylöjärveläinen Ilkan tamma ja sillä juuri karkkuun täytyy Jaakon — hän osaa ratsastaa kuin pohjalainen! Mut joku tulee … piiloon hetkeks taas.
(Vetäytyy nurkan taakse. Oikealta tulevat
Ilkka, Kontsas ja Maunu).
ILKKA (tulee tuikeana): Se kunniaton konna valhetteli, ett' elää Virpeläinen…