VINIKKA:
Niin, henkeäs et uskaltanut sinä.
ILKKA:
Minäkö uskoisin sen marskin huomaan? —
Ja vuoksi roistojoukon, ryövärein!
VINIKKA: Niin, jos sen teit, niin sankareiksi nostaa sa oisit voinut heidät kaikki, Jaakko.
ILKKA (katkerasti):
Vai sankareiksi … petturit?
VINIKKA: Niin kyllä — sellaista työtä vuottivat he sulta; ma sanoinhan sen lähtiessä…
ILKKA: Sanoit, ja sillä avasitkin silmät multa, niin että näin mä ansan katalan, jonk' olin silmukkahan käydä jo. Mut miss' on Pentti? häntä nähdä tahdon.
KIRSTI:
Niin, Pentti pappilahan tästä läks!
Ilkka:
Vai pappilaan … ja miksi?
KIRSTI: Äiti tässä kun pelkäs kuolevansa, herra Stuutin ois puheellensa etsittänyt…
ILKKA (leikkisästi): Kuules, no, mitkäs synnit sua painaa, Katri, kun yks ei riitä enää sielunpaimen?