(Huovit tarttuvat Ilkkaan käsiksi).
ILKKA: Minunko yksin vuoksi kaikkien siis kuolla täytyy?
KONTSAS: Niinkuin elämässä ma häntä seuraan, vouti Melkerson.
ABR. MELKIORINPOIKA (silmäilee ympärilleen): Sa olet Kontsas … täyden apajan me saammekin … no, kaikki kerrallansa kai paremp' on kuin yksitellen jahti. (Ottaa poveltansa pergamentti-kääryn). Mun valtakirjan käsky kuuluu näin: on rikostovereineen Jaakko Ilkka kapinan nostajana vastaan esivaltaa nyt kuoloon hirsipuussa saatettava! Siis kuulutte te yhteen joukkoon kaikki. (Huomaa Pirin). Häh, erehdynkö, vaiko pettää silmät tai oletkos sa täällä … Ilkan luona… sa, joka Nokialla kauppaa teit?
PIRI: Kuin Juudas mestarinsa möin ma hänet, kun kerran ostaa ilkesitte te!…
KONTSAS:
Niin, voutihan on puolakoita, häh?
ABR. MELKIORINPOIKA: Suus kiinni, mies! Vai herjaat esivaltaa jo sinä myöskin? (Pirille) Rauhanehtoihin kun suostuit Nokialla … rikokses ma muuttaa vankeudeksi voinut oisin, vaan koska herjaat esivaltaa…
PIRI: Tyrmä on mulle kauheampi kuolemaa.
ABR. MELKIORINPOIKA:
Vai ennen kuolema kuin vankityrmä!
Siis kadut kauppojasi…
ILKKA; Pirkkalaiset ei ennen ostaneet … vaan verot otti…