ABR. MELKIORINPOIKA: Vai rammatkin ja raajarikkoiset tääll' ovat yhtä seuraa, herjaten niin mua voutia kuin marski Klauta ja hänen persoonassa kuningasta. Siis hirteen kaikki, kaikki!
ILKKA: Hirteen kaikki — siis miks' ei hänkin tuolla (viittaa Katria) tämä tässä (viittaa Kirstiä)?…
KIRSTI: Ja miks' ei hirttää sitten papit myös, niin pääsis kerrallansa!
ABR. MELKIORINPOIKA: Vaiti, vaimo, ja hoida äitis kanssa kirkonmiehen. Te ette meille kuulu! Köytetyt siis ovat kaikki. Ulos, hirteen, mars!
(Ilkka ja hänen toverinsa ovat kaikki huovien ympäröimät ja nämä tyrkkivät heitä jo lähtemään).
ILKKA (riuhtautuen vaimonsa luo): Siis, Katri parka, hyvästi … ja Kirsti, (Syleilee häntä). hyvästi jääkää … (huutaen) Kansan kautta kerran mun kuolo Flemingille kostetaan!
KIRSTI (leimuten):
Sun kuolos kostaa kerran poikas Pentti!
KATRI (itkien):
Ei, Kirsti, ei, ken miekkaan tarttuu…
NURKKA: … se miekkaan hukkuu, sanoo Herra, amen!
KONTSAS (mennessään):
Niin, Herran huomaan jääköön multa kosto!