PALVELIJA (lähestyy voutia): Saaristossa, vouti, kun laiva jäätyi siellä saaren rantaan ja nuori herra tiellä sairastui…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Häh?
PALVELIJA (vakuuttaen): Kuumetautiin, meritautiin, niin, ja laivassansa siellä ulapalla hän makaa nyt ja vartoo noutajaa…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (vakavasti):
Täm' onko totta, Mikko?
PALVELIJA (tekee liikkeen kuin hirtettäissä): Tämä näin, jos sanan vääristän.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
No, hyvä on —
ja palkanmaksussa ma muistan tämän.
(Palvelija jää seisomaan kuin odottaisi jotakin).
Niin, nyt saat mennä!
PALVELIJA (menee ovelle, kääntyy takaisin ja ojentaa viekkaana kätensä): Jos se sopis nyt?…
PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Nyt? Luuletkos sa, lurjus, että mulla on aina rahaa sitten … tiehes siitä, ma kyllä muistan tämän…
PALVELIJA (mennessään mutisten): Vanha saita, hän kun on niitä, jotka eivät muista!…
(Poistuu).