GOTTSCHALK FLEMING (ahdistuksella):
Hän sentään oikeuttansa puolsi vain?
KLAUS FLEMING:
Mut nosti kansan vastaan esivaltaa!
(Katsoen tutkivasti Gottschalkiin).
Ja syksyllä kun pakoon pääs hän täältä,
tuon velhon luota — —
GOTTSCHALK FLEMING (äkkiä):
Pakoon! Ilkkako?
KLAUS FLEMING (kuten äsken): Niin, hänet piiloittanut mökkihinsä se lempo oli, kertoi Juusten mulle; mut huoviroistoistani joku petti — sa ehkä muistat: veljes Juhana kai oli silloin heitä johtamassa?
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin oli, isä.
KLAUS FLEMING: Nyt kun palaa hän, niin tutkittakoon sitten tääkin seikka; näät jos ma silloin hänet kiinni sain, ois tuskin syttynytkään nuijasota.
GOTTSCHALK FLEMING:
Siis kaikk' on Ilkan syy?
KLAUS FLEMING: Niin, ilman häntä ei toiset nousseet oisi… Tuhansilta ois henki säästynyt, jos Ilkka saatiin… Siks häntä kaikkialta etsittiin.
GOTTSCHALK FLEMING (syöksee polvilleen marskin eteen):
Suo anteeks, isä, kaikki syy on mun!
KLAUS FLEMING:
Häh, mitä tarkoitat sa?