GOTTSCHALK FLEMING: Jaakko Ilkan ma silloin velhon luota pelastin.
KLAUS FLEMING:
Sinäkö, Gottschalk? Se on mahdotonta…
GOTTSCHALK FLEMING: Ma riensin Juhanan ja huovein jälkeen, ma heidät noidan luona tavoitin ja Juhana kun mökkiin syöstä aikoi, ma estin häntä … syöksin itse sinne ja tuvan tyhjäks heille valhettelin…
KLAUS FLEMING:
Siis oli Ilkka siellä?
GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa): Oli, isä… ja kumppalinsa Kontsas … lauteen alla.
(Äänettömyys).
KLAUS FLEMING:
Ja miks sa valhettelit?
GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa):
Kansan vuoksi.
(Äänettömyys).
KLAUS FLEMING: Vai niin … mut isääs silloin muistanut et enempää kuin itse esivaltaa?