GOTTSCHALK FLEMING (on vaiti).
KLAUS FLEMING: Juhana veljes noin ei oisi tehnyt, mut äitis oli kansanlapsi … nouse (Gottschalk nousee). ja mene Aunen luokse … häitten jälkeen te saatte maalle muuttaa … Tukholmaan ei ole tarvis … hyvää yötä, Gottschalk!
(Gottschalk tarttuu marskia kädestä, kumartaa ja poistuu vasemmalle, Fleming kävelee pari kertaa edes takaisin, juo pikarista ja istahtaa jälleen nojatuoliin).
Hm, poikani siis heidän puolellansa jo siitä lähtein! … mutta Juhana on sentään toista verta… Warsovassa ei olla kansan mieltä … kuninkaalle on annettava tieto retkestämme.
(Ottaa kynän pöydältä, yrittää kirjoittamaan, vaan antaa herpoutuneena kätensä laskeutua alas).
Kuink' olen heikoks käynyt: hanhen sulka ei pysy enää kä'essä Flemingin!… No, puolestamme kirjoittakoon Kurki jo huomenna … mun levon tarvis on. (Vaipuu hetkeksi nojatuoliin). Mut lepoa en myöskään saa ja silmät jos ummistankin, alkaa hourenäyt (Ikkunassa perällä näkyvät noita ja Pentti Ilkka). ja kauhuillansa nostaa kylmän hien… Tuo hullu pappi sakramentteinensa hän tiesi kaikki … tiesi saatana kuink' on mun laita!… Santavuoren näyt ei rauhaa suo ja — Jaakko Ilkka roisto hän mulle kummittelee kuoltuaankin.
(Ilkan haamu ilmestyy ikkunaan semmoisena kuin 2:n näytöksen I:ssä kuvaelmassa ja vartijain pitelemänä).
Siin' on hän taas, se lempo! (Hyppää tuolistaan). väisty saata… tai kautta taivaan — (Tavoittelee miekkaansa). … oikeusko sulla ja mulla väärin? näätkös, Juusten, tuossa hän nousee helvetistä … haudastansa se kalman ruoka … jonka vuoksi tuonoin mun petti poikani … ja tehdä aikoi mun pyöveliksi oman isänmaani! Sinäkö kuolit vuoksi sorrettujen ja sull' on oikeus, huudat? Mikä oikeus, sinähän nousit vastaan kuningasta ja mua, joka nostaa maani tahdoin vain toisten arvoon … juuri kansan vuoksi ma olen taistellut… Jos Gottschalk kieltää… hän onkin äpäröitä … poikani Juhana yht' on mieltä … vanhaa isää hän toki kannattaa … (Astuu näkyä kohti varmasti). mull' on oikeus, on, sen uskon tuomiolle tullessani! (Näky katoaa). Kas, väistyipäs se … (Nauraa). täytyi, täytyi, kun näki, ett'en epäillyt… Ma uskon mun työni oikeaksi … moukkain valta ei kannattaa voi valtakuntaa, ei, sit' ei se tehdä voi, mut ruorimies hän olkoon varma töissään, tehtävissään, niin sanoi vanha Kustaa kuningas, kun palas Taalain maalta… (Kustaa Vaasan haamu ilmestyy). On kuin tuossa nyt hänet sellaisena näkisin! Sun työs ma täällä tehdä aioin, Kustaa. (Haamu puistaa päätänsä). Vai et sa usko? Mutta kautta taivaan ja harmaan pääni, totta tehnyt ma oisin haavehista Juhanan; (Haamu puistaa päätään) min' oisin tehnyt sen … ja oisin voinut ja voin sen vieläkin … niin, sen ma teen! (Haamu katoaa), (hiljaa) Hän uskoi sen … mut miss' on Ebba? Ebba! hän sytti aattehen, niin, hän sen keksi, ett' on tää maa kuin luotu Flemingeille ja meille kuuluva on Suomen kruunu. Kuningas-aatos … mutta synnillinen… se oishan työtä valapattoisen… (Sigismundin haamu ilmestyy, kaksi sormea ylhäällä). Siin' on hän … kuninkaani … Sigismund… ja valan sormet kohti taivaan kantta; mut väisty tieltä, heikko kirkon orja, vain heikot korkeutta kurkistelkoon — on maasta kotoisin mun valtakunta ja vallan uskallan ma itse ottaa — on lyöty nuijapäät ja Suomen kansa mun eessä nöyristyy se … vaan ei sun — pois tieltä pappein narri, "rex crastinus"… kun saapuu joukkoinensa Noki-Klaus! (Sigismund katoaa, vaan samassa ilmestyy herttua Kaarle aseissa). Vai astut tielle sinä vallan-ahnas ja suurisuinen moukkain kuningas? Ei vielä kruunu päässä, herttu Kaarle, ei vielä kruunu päässä … tässä maassa sun vallanahneutes ma hillitsen; kuin kukonpoi'at löin ma nuijapäät ja nyt on sinun vuoros … tulla saatkin ja kautta helvetin ja miekkani, ma viskaan niskoiltani kaikki, kaikki, sen teen ma, kuuletkos, en pelkää teitä ja sinun uhallaskin Suomen kruunun, ma lasken päähän Johan Flemingin!
(Nuori Fleming puolalaisen kamariherran puvussa näkyy polvistuvana herttuan edessä; pyöveli punaisessa viitassaan seisoo vasemmalla kirves kohoitettuna).
Haa, ken on eessäs siinä, herttu Kaarle, ken on tuo nuorukainen polvillansa… häh, Juhanako? Johan Flemingkö on polvillansa herttu Kaarlen eessä! Pois siitä arvoton … seis pyöveli — hän lyö … oi taivas … ei, hän empii sentään… hän kuulee huudot vanhan harmaapään… Taas nousee miekka … tappaa aikovatko he nuoren syyttömän?… Nyt lankes säilä… Jumala taivaan … armos hälle suo — haa … rintaan pisti, maahan, maahan tuolla viimeinen Fleming kaatui — mestattuna! Vanhurskas taivas … nyt on aika siis myös tullut marskillekin… Ebba, Ebba ja Kaarina ja kaikki … tulkaa … tulkaa Juhana joudu … Juhana, Juhana!