En jatkaa voi mä, jalo Aune neiti!
(Äänettömyys).
JUHANA FLEMING (tulee toisten huomaamatta oikealta): Kas niin, taas on hän Aunen täältä nuuskinut, kun hänet itseäni varten hankin ja ukko Pentille jo lunnaat annoin. Noin luutu polvellaan siin' istuu trubaduuri! Mut tämän maljan tahdon itse juoda. (Ääneen). Ma pyydän anteeks, kaunis Aune neiti, ett' täytyy ritarinne riistää teiltä; Knut herra pyrkii linnan arkistoon!
GOTTSCHALK FLEMING (on heti Juhanan äänen kuultuaan säpsähtänyt ja hypähtänyt ylös): Kas tässä kirja, jota, jalo neiti, te multa pyysitte. Ma riennän jo!
(Kumartaa, poistuu vasemmalle),
AUNE (yrittää oikealle):
Ma isää vartosin, mut hänt' ei kuulu —
JUHANA FLEMING (viitaten Aunea istumaan jälleen): Kai tulee hän, jos hetken odotatte, ja joll'ei häiri teitä minun seura.
AUNE (väkinäisellä kohteliaisuudella): Ei suinkaan, jalo ritari; se liikaa vain mulle halvalle on kunniaa.
(Istuu arasti).
JUHANA FLEMING: On hyveen verho vaatimattomuus, mut kauneuteen se yhtyy yksin teissä. Ei kummaa siis, jos linnan ritarit jo vihdoin huomaa ruusun katvehessa. Ma tietä suoraa käyn kuin Flemingit ja tunnustan: jo ensi näkemästä ma teitä jumaloin kuin sulotarta.