KIRSTI: Siks siis et taaton kera tänään käynyt, sa vaikka terveyttäsi mulle säälit ja talon turvattuutta syytit heille?
KATRI: Niin, siksi myöskin; mutta turvatonna on talo vartiaton tähän aikaan, sen tietköön Luoja!
KIRSTI (ylpeästi): Isäni Ilkka on, mies, jota kaikki pelkää näillä mailla, ja ryyttärit jos naapurissa ryöstäis, niin Ilkkalaan he eivät tohdi tulla.
KATRI: Ken voi sen tietää? Äsken Jouppilasta jo veivät siemenviljan, lypsylehmän ja rengin löivät puolikuoliaaksi. Niin inha aavistus mun mieltä painaa.
KIRSTI:
Mut johan maksoi isä linnaleirin?
KATRI:
Niin maksoi sen, mi säädetty on laissa.
KIRSTI:
Vaan liikaa ottamasta laki kieltää?
KATRI:
Ei kiellä rosmon laki ryöstämästä.
KIRSTI:
Vaan entäs suojakirja ruhtinaan?
Jos näytät sen, kai sitä pelkää huovit
ja säikkyy esivallan pitkää kättä!
KATRI (huokaa): Et tunne aikoja, sä Kirsti-rukka; es-valtaa vanhan Kustaan peljättiin. mut nyt on päätä vailla valtakunta.