KIRSTI:
Kai kuninkaana meill' on Sigismund?
KATRI:
Niin häll' on kruunu, mutta muilla valta.
KIRSTI:
Sä herttu Kaarloako tarkoitat?
KATRI:
Hän Ruotsin hallitsee, ei Suomea.
KIRSTI:
Siis marski Suitian on meidän turva.
KATRI: Se nokinenä kaunis turva on! Kuin susi paimentaa hän lampaitansa — mit'ei hän itse vie, sen huovit ryöstää. Mut vaiti! navetasta ääntä kuulen, mun täytyy karjaa käydä katsomaan!
(Menee).
KIRSTI: Tuo rakas äiti pelkää vallan suotta — mä luotan isään, hän on voimakas! (Askaroi hetken lieden ääressä, menee lähimmäisen suljetun ikkunan luo ja sysää sen auki). Mut Maunu kirkon-aikaan lupas tulla! (Katselee ulos), ja tie on tyhjä, hänt' ei kuulu näy!
(Istuu kädet ristissä penkille ja hetken kaluttua hyräilee):
Kun mun kultani tulisi, armahani asteleisi, tuntisin tuon tulosta, arvoaisin astunnasta —