KLAUS FLEMING (vihastuneena ylös hypähtäen): Sä käytät kieltä, mies, ja suutas soitat kuin oisit aatelissa opin käynyt — sä olet moukka, paina mielees se, tai kalliin vapautes voi pahoin käydä.
JAAKKO ILKKA: Niin, pelkkä moukka vain ja talonpoika, mut orja en, en edes kuninkaan, kun Ruotsin lait ma kerran noudatan.
KLAUS FLEMING (polkaisten jalkaa): Suus kiinni, mies! Näät sinun lakikirjas on käsky kuninkaan ja minun, marskin! Kun käsken minä, tahto kuninkaan on siinä teille. Turva valtakunnan ja Ruotsin hallitsijaa voidellun on kalliimpi kuin teidän leipäkyrsät ja kymmenkunnan ruikuttajan henki. Mut vapaus palkka vain on aatelin, ei talonpoian; tää on vapaa silloin, kun täyttää käskyt, jotka herra antaa — ja herra tässä maassa olen minä.
JAAKKO ILKKA:
Siis teidän luvallanne ryöstää huovit?
KLAUS FLEMING:
Sä kutsut ryöstöks, mitä veroks minä.
JAAKKO ILKKA:
Ja tätä ryöstöaikaa kestää vielä?
KLAUS FLEMING:
Niin vaatii turva isänmaan ja kruunun.
JAAKKO ILKKA: Ei kuormaa raskaampata kestä kansa, ja muualta siis etsii oikeuttansa —
KLAUS FLEMING (sävähtäen):
Vai niin, ja mistä sitten?
JAAKKO ILKKA (tyynesti): Herttualta, jos suoraan haastaa saan.