KLAUS FLEMING (uhkaavana):
Niin, anna tulla!
JAAKKO ILKKA:
Häll' onkin toinen mieli rahvahasta —
KLAUS FLEMING (yhä uhkaavammin):
Vai on. Ja sitten?
Jaakko ILKKA: Hän on kansan mies ja noudattaa hän tahtoo Ruotsin lain ja oikeuden. —
KLAUS FLEMING (kiivaasti): Sä tiedät kyllä, mies, voi moinen puhe sulle henkes maksaa, ja sentään uskallat! Siis takanas on varmaan voima sua mahtavampi —
JAAKKO ILKKA:
Niin on.
KLAUS FLEMING (vilkkaasti): Ahaa, siis tunnustuksen vihdoin saan, herttua, sun vehkeistäsi. — Puhu, jos henkes kallis on. Siis teitä tänne on yllyttänyt kuka?
JAAKKO ILKKA (lujasti): Tieto varma, ett' onpi puolellamme lait ja oikeus.
KLAUS FLEMING (raivostuu) Sä lieruhäntä kettu luikerrat ja ilmitotuuttakin peittää aiot, kun selvään tiedän juonet saatanan, joill' onkii teitä Kaarlo verkkoihinsa, Mut siitä leikistä mä lopun teen ja kautta perkeleen, sun tunnusteille ma kohta saada voin — (ottaa askeleen): Hoi, Juusten, tänne!
PIETARI JUUSTEN (ilmestyy heti ovelle):
Täss' olen, marski!