(Ebba rouva on myös kiiruhtanut sisään perältä).
KLAUS FLEMING (kuohuksissaan): Tuota talonpoikaa kuin koiraa ruoskia sa huovein anna, hän kunnes tunnustaa. Jos se ei auta, niin vaatteet paitaan hältä riisukaa ja sitten tornikuoppaan, mars!
(Juusten empii).
KLAUS FLEMING:
Sä etkö kuullut? miksi töllistelet?
PIETARI JUUSTEN (hämillään): On lunta maassa, kylmä ulkoisalla ja kuopan täyttää vielä ruumislöyhkä?
KLAUS FLEMING (Ilkkaan kääntyen);
Sa kuulet itse. Miksi tollotat
kuin mykkä nyt, vaikk' äsken kieles lauloi?
Siis teitä käski —?
JAAKKO ILKKA (Lujasti):
Usko oikeuteemme.
KLAUS FLEMING (ärjästen):
Vie ruoskittavaks mies ja tornikuoppaan —
ois hälle liika armo hirsipuu!
Sa kuulit käskyn?
PIETARI JUUSTEN (viittaa kaksi huovia eteisestä):
Sitokaa tuo mies!
JAAKKO ILKKA (on sisällisessä kuohustilassa, vaikka ulkonaisesti tyynenä seisonut eteensä tuijottaen; nyt oikaisekse hän suoraksi, panee sinisen lakin päähänsä ja lausuu Flemingiin tuijottaen):