Voi Ilkka kuolla oikeuden tautta, (Osoittaa sormellaan marskia). mut Herra kostaa sulle kansan kautta!
(Huovit vievät Ilkan. Juuston jää katselemaan Kontsasta, joka koko ajan on äänetönnä sivummalla seisonut).
KLAUS FLEMING (sävähtäen Ilkan sanoista ja poispäin kääntyen; itsekseen): Nuo laihat kasvot … niin, ja sinilakki ja katse kamala kuin haudan alta… ne olen ennen nähnyt. Missä? missä? Haa, uni kauhea ne näytti mulle! (Huomaa Ebba rouvan). Mut miss' on Juhana ja missä noita?
EBBA FLEMING: Käy myrsky ulkona, ei kuulu heitä — ma huoviparven etsimään jo laitoin.
KLAUS FLEMING (tyynempänä):
Se hyvä On.
(Huomaa Juustenin jääneen)
Sa mitä varrot vielä,
kun kerran käskyn sait?
PIETARI JUUSTEN (viittaa Kontsaaseen): Tuo mieskö myöskin saa saman kohtalon kuin kumppalinsa?
KLAUS FLEMING (kummissaan): Ken on hän! (Kontsahalle) Mitä tahdot täältä sinä, kun suut' et auki saa? Sä ootko mykkä tai mielipuoli? Mutta asias jos sama on kuin hurjan kumppalisi, niin tiedät tuomios! Ma käsken, puhu!
YRJÖ KONTSAS (astuu totisena ja lujana esille): Niin, kumppalina hälle (Viittaa ovelle, josta Ilkka vietiin). tänne läksin, kun muut ei Turkuun tulla tohtineet —
KLAUS FLEMING (naurahtaen):
Vai eivät tohtineet? Siis pelkäsivät?
YRJÖ KONTSAS:
Ja turhaks sanoivat he reissun tänne.