KLAUS FLEMING:
Se onkin turha.
Yrjö KONTSAS: Sen nyt mä näin ja uskoin ennenkin. En niillä teillä kuin Ilkka käy.
KLAUS FLEMING:
Vaan mitä tahdot sinä?
YRJÖ KONTSAS:
Ma Herran teillä käyn.
KLAUS FLEMING (ivallisesti): Vai pappi siis, vaikk onkin puku halvan talonpoian? Jo täysi vastus tääll' on entisistä enk' ole uskonriitaisella päällä; siis kotiis käy ja hoida Jumalas kuin katsot parhaaks, sit' en kiellä sulta.
YRJÖ KONTSAS:
En ole pappi —
KLAUS FLEMING (paremmalla tuulella): Etkä pippi, hyvä; siis pappein elkehistä valitat! Sä puhu vain! Ne lemmon mustahännät kai tahtoo vanhat kirkonmenot muuttaa?
YRJÖ KONTSAS:
Niin, kirkonmenot toisiks tahdotaan —
KLAUS FLEMING (hyvillään); Ahaa, ma arvasin! Kas siksi juuri on teihin suuttunut myös taivaan Herra ja näljän kauhuilla nyt rankaisee. Mut syy on pappein, piispan, arkkipiispan!
YRJÖ KONTSAS (kummissaan):
Ei meillä mitään muuttaa papit tahdo.