EBBA FLEMING (viekkaasti):
Ja miehet tärkeimmätkö tänne Turkuun
hän lähettäis, kun marski Klaun hän tuntee?
Niin tuhma ei hän liene, Kustaan poika!
KLAUS FLEMING (epäillen): Hm, totta kyllä; mutta säilyttää ma hänet tahdon, kunnes noita-akka on mulle selvityksen antanut.
EBBA FLEMING (iloisemmin): Mut kuoppatorniin hänt' ei tarvis heittää, se tieto unen veisi multakin — kai muukin tyrmä raukalle jo riittää?
KLAUS FLEMING (leppoisemmin):
No, olkoon menneeks, sinun tähtes, Ebba!
Hoi, Juusten!
(Juusten ilmestyy ovelle).
Tuo lurjus äskeinen,
voi tällä kertaa helpommalla päästä.
Sä ymmärrät?
PIETARI JUUSTEN (iloisesti):
Oi kyllä, jalo marski! (Pois).
KLAUS FLEMING:
Ja kuink' on viestin laita? Nukkuu vielä?
EBBA FLEMING:
Hän pyys jo äsken päästä hyvästille.
KLAUS FLEMING:
Ei varrottaa saa sanaa kuninkaan. (Ebba-rouva pois).
Hoi, Juusten! (Juusten ilmestyy).
Lindorm Bonde lähtee,
siis ratsu hälle — sekä kunniaa!
(Juusten viittaa huoveille, jotka asettuvat samaan asemaan
kuin tuonottain. Hovipojat niinikään marskin nojatuolin
taa; Lindorm Bonde tulee perältä Ebba rouvan saattamana).
EBBA FLEMING:
Ma jalon vieraan tuon; mut häll' on kiire!