KLAUS FLEMING (juhlallisesti): Te anteeks suokaa mulle, jalo herra, jos teitä viivytin; niin mielellänsä tää linna kauvan teitä kestitsis, sen kunnian jos meille sallisitte.
LINDORM BONDE: Mä kiitän tarjouksesta, marski Fleming, mut viestit kuninkaan on pääskyn laiset.
KLAUS FLEMING: Ma huomaan, ett' on oikein Majesteetti taas miehen valinnut.
LINDORM BONDE: Siis kiitokset ja hyvästit ma lausun. Aika rientää ja mua vartoo Kaarlo herttua. (Hyvästelee).
KLAUS FLEMING (puoli-ivallisesti):
Mun nöyrät terveiseni herttualle!
(Lindorm Bonde poistuu huovien kunniaa tehdessä. Mutta ennenkuin nämä ovat ehtineet pois, tulee Juhana lykäten vahtikujaa myöten edessänsä takkutukkaista, harvahampaista, repaleista ja pelonalaista noita-akkaa, jonka tieltä sotamiehet säikähtäen väistyvät syrjään).
JUHANA FLEMING (iloisesti): Kas tässä noita saapuu kunnialla kuin ruhtinas tai viesti kuninkaan!
KLAUS FLEMING (antaa huoveille ja hovipojille merkin poistua).
JUHANA FLEMING: Mut lujass' oli akka; väkisellä mun täytyi tuoda hänet; huoviraukat, nuo jotka tuleen syöksyis lampahina, ei tohdi eukkopahaan kiinni käydä. Ma ruojan yksin toin ja siksi viivyin.
KLAUS FLEMING: Ma sua kiitän. Pojaks Flemingin tää mielen uljuus sinut taaskin näyttää.