NOITA:
Jos tapat mun, et totuutta voi tappaa!
KLAUS FLEMING (yhä säilä pystyssä):
Sun kurkkuus kuitenkin sen telkeän!
(Samassa syöksee sisään Ebba-rouva,
Juhana ja Juusten tuohusten kanssa).
EBBA FLEMING:
Et naisen vereen säilääs saastuttane!
KLAUS FLEMING (ärjästen); En naisen, en, vaan epäsikiön, mi perkeleelt' on helvetistä päässyt, ma tahdoin herrallensa palauttaa. Mut jääköön tekemättä; roviolle sun piispan rengit kyllä toimittaa ja sanas syöt kuin koira silloin, lutka!
NOITA:
Ei pala totuus rovionkaan päällä!
KLAUS FLEMING: Mut toki itse palat, koiran ruoka — Vaan piispallekin oisit liika riemu! ja siks sun säästän! Mutta ilman korpit sun riettaat silmäs nokkii elävältä; ja kieles leikkautan kuin varvaskänsän, jos siitä hiiskahdat, mit' olet kuullut. (Juustenille). Vie pois tuo saatana mun silmäin eestä tai ruoskin rutkaleelta itse hengen!
(Juusten viittaa huoveille, jotka vievät noidan pois, itse seuraa hän jäljessä).
JUHANA FLEMING: Ma sanoin äsken, isä: varo noitaa — hän meitä vihaa, sen hän itse myönsi.
KLAUS FLEMING: Sun neuvojas en tarvitse, en kysy — sa laita kapinees, sun Puolaan täytyy.