GOTTSCHALK FLEMING: Sit' en ma tiedä. Mutta synnyinmaalle mies antaa valansa jo syntyessä. Voi maata sortaa julmat tirannit tai heikkopäiset, silloin nousee kansa ja suistaa tirannit kuin Kustaa Vaasa.
KLAUS FLEMING: Mut vanha Kustaa alta vieraan vallan hän maansa vapautti, se onkin toista.
GOTTSCHALK FLEMING: Vaan Englannissa Henrik kahdeksannen löi talonpoiat; samoin Ranskan, Saksan on kansa tiranneitaan vastaan noussut tai uskonvapauttansa puolustaissa on kera pappein käynyt voittoisasti; on kansan oikeus puoltaa vapauttansa.
KLAUS FLEMING: Ei ymmärtää voi rahvas vapautta, sen tuntee yksin vapaa aateli, mut rahvaan oikeus kuninkaan on käsky. — (Kävelee edes takaisin). Sa olet nuori, äitis kansanlapsi ja siksi harhaan vie sun haavehes. Ken tarttuu miekkaan vastaan esivaltaa, hän miekkaan hukkuu. Kurja mies on se, ken rahvaan luottaa suosioon: se on kuin ruoko, tuulten häilyttämä, tai niinkuin puu, min juuret maast' on irti.
GOTTSCHALK FLEMING: Mut maa on kansa; miehen luopion voi kansa hartioiltaan luoda pois.
KLAUS FLEMING: Niin luo, jos voi; mut jos on rautaa mies, niin ratsumieheen aina ratsu tottuu; ei olot miestä luo, vaan mies ne luopi. Ma tahdon siitä olla esimerkki.
PIETARI JUUSTEN (hätääntyneenä sisään syösten):
Voi, jalo marski! —
KLAUS FLEMING:
Mik' on hätä sulla?
PIETARI JUUSTEN (kuten äsken hätäillen): Tuo vanki, Ilkka, — viekas pohjolainen on meidän käsistämme karannut!
KLAUS FLEMING (ärjästen):
Te lemmon sikiöt! Ken hänet päästi?