HUOVIT:
Pois täältä, pois!
JUHANA FLEMING: On rumaa epäilys, kun hän on veljeni ja Fleming myöskin. Ei sentään valhetella Fleming vois! (ääneen) No, olkoon siis: me vuoren kierrätämme ja jollei löydy hän, niin palajamme!
(Huovit ja Juhana Fleming menevät).
GOTTSCHALK FLEMING (poistuessaan verkalleen toisaalle);
Jos valhettelee se, ken toden salaa,
niin nyt mä kurja olen valhetellut.
Suo anteeks, Herra, siis tää ensi valhe!
Se olkoon viimeiseni; muut' en voinut.
Ja nytkin tein sen rakkaudesta kansaan! (Pois),
(Vähän aikaa sen jälkeen avautuu mökin ikkuna
ja noita pistää ulos päänsä).
NOITA: Haa, Fleming, surmas pelastin ma sulle ja teräkseen nyt tai'on myrkkykärjen, mi pystyy panssarinkin raudan alle!
JAAKKO ILKKA (tulee Kontsaan seuraamana, ympärillensä vilkuellen ja paljastettu puukko kädessä)
Ei ketään … kaikki poissa … pelastettu! Siis itse Jumala on puolellani ja oikeaks mun asiani katsoo!
YRJÖ KONTSAS:
Mut ken lie ollutkin tuo kalvas mies?
Hän meidät huomas, vaan ei ilmi tuonut.
JAAKKO ILKKA: On suojahenkeni hän tuntematon ja pelasti mun tänään toisen kerran; näät hän se huovit kielsi ruoskimasta, (Ovelle ilmestyvälle noita-akalle). Ken oli kalvas, mutta uljas herra?