NOITA: Hän lienee marskiriettaan äpäröitä, jok' äsken ulkomailt' on palannut.
JAAKKO ILKKA: Siis marskin poika meidän puolellamme; sit' tuskin uskois, jollei nähnyt ois!
YRJÖ KONTSAS: Niin, marskin poika! Suuri taivaan Herra, niin ihmeelliset totta on sun ties!
NOITA:
Näin poika tietämättään isän surmaa!
(Nauraa ilkeästi ja hillittömästi).
Se tosiaan on pirun hauska juttu! (nauraa).
JAAKKO ILKKA:
Suus kiinni, noita!
NOITA:
Muista valas mulle!
JAAKKO ILKKA:
Sen valan ennen tein jo itselleni.
(Kontsaalle).
Nyt, veikko, tielle tästä joutukaamme,
kai Tukholmassa vartovat jo toiset!
Hyvästi, noita!
NOITA:
Löydät kai sä tien?
(Ilkka nyökäyttää päätänsä, Kontsas ottaa suksensa; menevät,
nauraen ja itsekseen toistellen):
JAAKKO ILKKA:
Se tosiaan on pirun hauska juttu!