LEJONHUFVUD:
Sen kohta tehdä voitte; hetken päästä
kai saapuu kävelyltään herttua!
No, millä uhkaa meitä Suomen karhu?
HORN: Ei karhu enää, mutta viekas kettu on Fleming nyt; hän tahtoo aikaa voittaa ja sotaa valmistaa, siit' olen varma.
LEJONHUFVUD: Ahaa, vai karhukin jo sivistyy! Kas, sepä oiva juttu; silloinhan voi sodast' tulla hauska karhun tanssi, kun Ruotsin leijonakin valveutuu!
HORN: Te kaikki leikiks lyötte, jalo kreivi; mut karhulla on kovat rautakourat.
LEJONHUFVUD: Niin, vahvemmat kuin monen sonnin — sarvet, vaan eivät kyllin kovat leijonalle!
HORN: Mut päätä leijonankin tukistella voi sentään Suomen karhu aimolailla.
LEJONHUFVUD:
Ja Maununpoika sekä Erik Ribbing?
HORN: On tulleet myöskin. Suomen aatelisto ei meihin yhdy; viekastellen vastaa ja jättää kaikki tuloon kuninkaan. Tään keinon keksinyt on marski Fleming.
LEJONHUFVUD (naputellen pöytään sormillansa):
Ei hullummasti! Fleming viisastuu.
Ja teidän äänt' ei enää kenkään kuullut?
HORN (lyhyesti):
Ei, nyt Fleming yksin siellä vallitsee.