[158] Katso myöskin L'Illustration T IV, 15 p. helmikuuta 1845, jolloin samainen kuvalehti sisälsi Mériméen muotokuvan, mikä arvatenkin on Henri Valentin'in tekemä ja muuten aika lailla somistettu.
[159] Ktso P. Stapfer, Études sur la litt. franç. moderne, Paris 1881, siv. 331.
[160] L'historien de Gargantua n'a pas, il est vrai, une seule page qu'on puisse lire tout haut, mais il n'a pas une ligne qui n'offre un sujet de méditation à qui veut écrire notre langue… Nul mieux que lui ne connut ce que la position d'un mot peut ôter ou ajouter de grâce à une période, etc. (Katso: Recueil des Discours de l'Académie française 1840-49 siv. 439).
[161] Mainitsemista sietää myöskin hänen arkeolooginen kirjansa "Monuments historiques", joka ilmestyi lopulla vuotta 1843.
[162] Lettres à une Inconnue T. I. siv. siv. 97.
[163] Lettres à une Inconnue T. I. siv. 220-21.
[164] Ilmestyi Magen'in kustannuksella v. 1844 kaksi-osaisena in 8:o.
[165] Katso Loménie, Discours siv. 31. — Samassa kirjeessä lausuu hän ajatuksensa Caesarista jotenkin höysteisissä lauseissa: "C'était une franche canaille à cette époque. Ce diable d'homme a toujours été en se perfectionnant. Il serait devenu honnête homme si on l'eût laissé vivre. Bref, je trouve que César n'est point encore jugé, et j'ai une terrible démangeaison".
[166] Napoleonin teoksen ensimmäinen osa ilmestyi vasta 1865. Missä määrin hän oli Mériméen apua käyttänyt, on vaikea täsmälleen sanoa; mutta sen vakuuttaa kuitenkin Loménie varmaan, että jälkimäinen puolisko hänen käsikirjoitustaan löydettiin, toisen keisarikauden kukistuttua, Tuileries'n linnan kirjastosta, joten todennäköistä on, että Mérimée kohteliaana hovimiehenä oli luopunut teoksensa julkaisusta ja jättänyt sen hallitsijan käytettäväksi. Mihin tämä käsikirjoitus nyt on joutunut, sitä ei tiedetä. Loménien mukaan pitäisi sen olla n.k. siviililuettelon tekijällä (ligvidateur de la liste civile), mutta Jules Soury, jolle v. 1870 annettiin tehtäväksi ottaa selkoa Tuileries'n linnasta löydetyistä papereista, vakuuttaa, ettei hän sitä ole käsiinsä saanut (katso Journal officiel, 11 p. marraskuuta 1870) Ei sitä Tourneuxkaan sano löytäneensä, ja kieltävän vastauksen sain minäkin tiedustellessani sitä Bibliothèque nationale'n arkistosta. Edellinen osa Caesarin elämäkertaa joutui, se tiedetään varmaan, liekkien uhriksi siinä tulipalossa, joka 23 p. toukokuuta 1871 hävitti Mérirnéen asunnon, n:o 52 rue de Lille'n varrella.
[167] Sainte-Beuve: Causeries du lundi T. VII.