[168] Le Correspondant T XXXI, s. 484-88.
[169] Vielä samana päivänä hän ystävättärelleen kirjoittaa: "Kaikki meni paremmin kuin toivoinkaan. Satuinkin harvinaisen hyvälle tuulelle. En tiedä onko yleisö tyytyväinen minuun, minä ainakin olen tyytyväinen siihen". (Lettres à une Inconnue, T I, s. 249).
[170] Mélanges hist. et littéraires, 4:e édit. s. 336.
[171] Lettres à une Inconnue, n:o CCXXVI.
[172] Tosin kävi Mérimée Espanjassa myöskin syksyllä 1845, mutta silloin oli Carmen jo valmis, eikä hän enää voinut kuin kontrolleerata tapa-kuvaustensa todenperäisyyttä. Tämä matka häntä ei muuten näy miellyttäneen ensinkään, vaan löytää hän kaikkialla moittimista. Yksin rakastajatkin ovat veltompia ja runottomampia kuin ennen. Mustalaiset muulinkulettajat olivat ainoat, jotka olivat entisellään. (Lettres à une Inconnue, T. I. siv. 256-59).
[173] Revue des deux Mondes, vol. XVIII, s. 574.
[174] Jo silloin kuului muutamia ääniä, että Mérimée muka olisi Carmeniansa varten käyttänyt espanjalaisia esikuvia, ja myöhemmin on m.m. Saintsbury väittänyt, että hän tässä "nähtävästi" (apparently) on mukaillut Borrowin espanjalaisia kertomuksia. Tahtomatta väittää valheeksi tai mahdottomaksi tätä olettamusta, johon kyllä voi olla hiukan syytä, pyydän vain saada huomauttaa, että Mérimée aina, myöskin muualta aiheen saatuaan, käsittelee sen itsenäisesti, oman luonteensa ja oman kaunotieteensä mukaan. "Mukailla" on siis tässä vallan väärä sana.
[175] Loménie, Discours de réception, s. 37.
[176] Hist. de don Pèdre, siv. 426.
[177] Le Correspondant T. XXXI. p. 485.