Kohoupi tummaa taustaa vasten tuossa
Antiikin puhtaan valkee marmorinen työ
Ja kierrätellen suuren käärmeen lailla
Välitse metsäin kulkee teitten vyö.
Tuhansin värein välkkää päivää vasten
Säteiset kaarteet suihkulähdetten
Ja harmaa maurilainen pylväs-holvi
Välistä sintää vanhain lehmusten.
Mä hurmauneena taiteen ilmaa hengin
Ja raa'at aistit häipyy, hienonee,
On taide muodon-saaneen aatteen ilme,
Maailman varmaan vihdoin hallitsee;
Näät luojastaan jos luopuu jalo henki,
Niin uskokseen hän taiteet valitsee,
Kulttuurin kaunein kukkahan on taide,
Se ihmisaatteet, -tunteet tulkitsee.
* * *
On luonto tyynnä, äärellen
Tähän istun mä penkereen
Ja ympäristöni työhön saa
Mun mielenkuvitteen.
Nään käytävillä käyskivän
Nuo kuulut kuninkaat,
Ja hovineidot hienot nään
Ja herrat heilakkaat.
Ja illan tullen puistossa
Tuhansin tulta nään
Ja metsän tumman peitossa
Nään parin lemmekkään.
Hienoissa silkki säihkyää,
Mi immen verhoaa,
Ja suudellessa sulhasen
Se hiukan kahahtaa.
On puku hieno, valittu,
Ja puhe myös on niin —
Mä noita ajan tuotteita
Vertaisin perhosiin.
— Ei työtä he tee, ei kehräile,
Vaan luoja ne ruokitsee
Ja onnessa lemmen ja rikkauden
Elämästä he nautitsee.
Ja linnasta soitto mun korviin käy
Niin viehkeä, kiihtynyt,
Parit väikkyvät parkettiliuskoilla,
Siell' onpihan tanssit nyt.