Vieri vuodet. Taaskin Alppilassa
Ylioppilasten laulu kaikui.
Raittihisti taivahille nousi
Sävel kirkas toivo-rikkaan joukon,
Joka riemueli huoletonna.
Syrjemmällä alla varjokuusten
Istui nainen kanssa puolisonsa.
Halla-kylmyydestä uhkui rinta,
Silmä tumma pettymystä kertoi,
Elon tympeyttä huulet tiesi.
Ensi vuokko.
Kasvoi laakson ensi nurmikolla
Valkovuokko, suven ensimmäinen.
Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu,
Suloinen ja hertas kukka itse.
Tuli immyt, nuori, ihanainen,
Vallatonna leikki kukkaisilla:
Vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa,
Kunnes kuivunehen luotaan heitti.
Vihantana versoi taimi nuori
Pojan sydämmessä ensimmäinen.
Raitis, puhdas oli lemmen tunne,
Nuortea ja reipas nuorukainen.
Tuli immyt, nuori, ihanainen,
Vallatonna leikki sydämmillä:
Taimen taittoi, helli rinnoillansa,
Kunnes kyllästyi ja luotaan heitti.
Nainen.
Enkeliksi tai vahasta naista muudan kiittelee,
Pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. —
En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en,
Siinä kiitos, siinä moite: nainen ompi ihminen.
Nuoruus.
"Nuoruus! onnen, lemmen aika,
Nuoruus! aika unelmain,"
Täänhän kuulla lasna ennen
Ihmisiltä aina sain.