Tuon mä uskoin, toivoellen:
joudu nuoruus luoksehein!
Joutui nuoruus: kaihomielin
Huomasinkin pettynein.
Unelmoit' on kyllä mulla,
Utu-usvaa kaikki vaan.
Nyt mä toivon, noita ett'ei
Oisi yhtään ollutkaan!
Samoin ja kuitenkin toisin.
Päivyt laski juuri taakse vuoren,
Taivon rantehilla rusko väikkyi.
Kaino kukka sulki kiinni kuoren
Hiljennellen laine lahden läikkyi.
Tuolla istui niemen rantamalla
Nuori, hertas, ihanainen impi.
Vierellänsä istui vasemmalla
Nuorukainen, päivää kaunihimpi.
Kädet kiertyi pitkin immen vyötä
Lemmen kuiskehia kuiskatessa.
Immen kutrit tummenpina yötä
Häilyi hienon tuulen tuutiessa.
Siinä haaveet ihanaiset kulki,
Hymyellen vastaisuuskin loisti.
Syleilyhyn rinta rinnan sulki,
Sadat suukot kaikki kaihot poisti.
— — — — —
Vieri tuosta kaksi, kolme vuotta.
Rantehilla taaskin rusko väikkyi.
Tuuli huokui leikkiellen suotta,
Hiljennnellen laine lahden läikkyi.
Tuolla istui niemen rantamalla
Kalvakkaana, kärsiväinen nainen,
Vierellänsä istui vasemmalla
Miesi nuori, mutta kolkonlainen.