Kädet häll' on naisen vyötärillä.
Nainen kallistuupi häntä vasten;
Tummat kutrit häilyy ympärillä
Noiden nuorten, ennen autuasten.
Siinä haaveet unelmoiden kulki,
Sydän kylmä sykki laimeasti.
Toivot pettynehet rinta sulki,
Kumpikin sen huomas tuntuvasti.
Ne kätken mä rinnassain!
Et siedä sä synkkää katsettain,
Mun lemmitty impyein!
"Sa leiki ja naura ja nauti vain"
Näin neuvoit sä mulle jo tuonnottain —
Ja käskystä sen minä tein.
Mä lauloin, leikin ja riemuitsin,
Mut' murhe mun mieltäni söi;
Mä hymyilin, jopa nauroinkin,
Mut rintani riehuvin liekelmin
Mua pilkaten, ilkkuen löi.
Mä tyyn' olin myös, kuni laaksossaan
Tuo uhkuva lähde on:
Se tyyni ja kirkas on pinnaltaan,
Mut' pohjalla kiehtehet taisteloaan
Käy pyrkien voittohon.
Se huomaa taistelon, kiehteiden
Ken pohjahan katseen luo.
Niin myös jos silmäsi tunteiden
Pyhimpään sisimmäisehen tunkeiksen,
Etehespä ne taistelun tuo.
Ylevyys sydämen sekä alhaisuus
Siell' vimmalla taistelee.
Elon toivehet nuoret ja toivottuus,
Yö synkkä ja nouseva päivyt uus
Sydämmessäni vaihtelee.
Vaan huoleti siellä ne taistelkoot,
Kunis vartun mä voimiltain,
Elon päiviä karvaita maistelkoot
Ja roihuna liekit ne leimutkoot,
Ne kätken mä rinnassain!
Ken tyventä ikänsä huopailee,
Hän myrskyä tunne ei.
Ken valjuna vaivoja huokailee
Tai murheensa kyynelin suolailee,
Mies oikea hän ole ei.