"Taisitpa viedä vehnäkauppiaalle?" puuttui konsuli puheeseen.
"Miksi et vastaa, Liisu, eihän sinua siitä toruta … oma markkasihan se oli", virkkoi leskirouva lempeästi.
"Tapani-äijälle minä sen vein", soperteli Liisu vihdoin.
"Kukas se Tapani-äijä on?" kysyi konsulitar taluttaen Aarnoa portaita ylös.
"Muudan köyhä kerjäläisukko, joka tuontuostakin oleskelee täällä pirtissämme. Hän on jo vanha ja työhön kykenemätön ukko … ja kiertelee kyliä…"
"Niin, hänkin täyttää tänä päivänä 70 vuotta", lausui Liisu vähän urhoollisemmin.
Niin asianlaita muuten olikin. Ukko Taskinen tai kuten häntä yleisesti nimitettiin Taskis-Tapani oli aikoinaan palvellut kauppaneuvos Strömfors-vainajalla. Vanhemmiten oli hän käynyt vähän vikapäiseksi … mistä syystä, sitä ei tiedetty… Ja kukapa se köyhän heikkomielisyyden syitä tutkinee? Kunnallislautakunnan esimies ja pitäjän rovasti olivat ainoat, joita tuo näytti liikuttavan: lautakunnan esimies sadatteli enenevää vaivaisten lukumäärää ja rovasti taas pelkäsi pahasti, että Taskis-Tapani määrättäisiin heille ruotilaiseksi. Asia päättyi kuitenkin niin, että Tapani pantiin kylänkiertolaisena taloja kiertämään … ja asui viikon siellä, toisen täällä.
Maalaiselämä kävi hänestä sentään toisinaan ikäväksi … ja silloin tallusteli Tapani kaupunkiin; katupojat, Taskis-Tapanin pahimmat viholliset, ahdistelivat häntä kyllä usein … ja nauroivat ukko-rahjukselle, joka joskus turkki päällä kesäsydännäkin hikoili. Mutta tähänkin poikain rähinään oli hän jo vallan tottunut … hänestä se oli kuin ollakin piti … kunhan hän vain sai joskus kerjätyksi muutamia kymmeniä pennejä kaupunkilaisilta. Silloin juosta viiletti hän suoraa päätä anniskeluun saadakseen "sydänalan lämmitystä." Ja sitä saatuansa olikin Tapani jo toinen mies. Reippaana hän katuja asteli pilkistellen porttikäytäviin sattuisiko joku "katupoika" hänen tiellensä. Tavallisesti hän silloin sai kurkistella aivan turhaan … Sillä pojatkin tunsivat jo Tapanin luonteen ja tiesivät, että nyt oli heidän vuoronsa pakoisalla pysytellä.
Tällä kertaa oli Taskis-Tapani taas tavallisella kaupunkimatkallansa. Väsyneenä oli hän astunut leskirouva Strömforsin pirttiin ja pyytänyt yösijaa. Pirtissä oli pikku Liisu hänet nähnyt … ja kuullut Tapanin palvelusväelle kertovan, että tänään oli hänenkin 70:s syntymäpäivänsä.
Markan saatuansa oli hän muistanut Taskis-Tapanin ja arvelematta juoksuttanut saaliinsa ukko Taskiselle, joka niin usein oli häntä kertomuksilla huvittanut.