Sielläkös jo solina kuuluu! Kahvi ja imelä viini on hetkessä voidellut naisten jo ilmankin liukkaat kielet. Pieniä ryhmiä on syntynyt ympäri salia … ja kukin näistä katsoo oikeudekseen pitää äänekkäintä sorinaa.
Sohvan rouvat, joihin talon arvoisa emäntäkin on yhtynyt, puhuvat keskenänsä aivan viattomista sukulaisuussuhteista vatvoen perin juurin kunkin sukutaulun hämärään muinaisuuteen saakka. Toisella puolen salia puhellaan vähän hiljempaa: siellä väittelivät vanhat piiat uskonnollisista asioista, vaikka keskustelu ei itse teossa mitään väittelyä ollut, sillä kun yksi sanoo: "tämä aika on niin jumalaton, että kyllä Herra meitä pian rankaisee … saammepa nähdä!" niin huokaisee toinen hyvin syvään ja näyttää niin haikealta kuin olisi pullollisen etikkaa nielaissut … kolmas taas on vetistelevinänsä … ja neljäs liittää jutun jatkoksi: "niin, nähtiinhän se Oulun palossa… rikkaat ne ovat jumalattomia ja niiltäpä ne talot juurit paloivat!"
— "Elkääpäs neiti Vennberg syyttäkö Luojaa varomattoman nuorukaisen teoista", kuului äkkiä ääni heidän takanansa.
"Kas, maisteri Vilponen!" huudettiin kuin yhdestä suusta.
Maisteri Vilposella oli tapana aina käydä puhuttelemassa naisiakin … ja naiset taas, erittäinkin vanhat piiat, näkivät mielellänsä, että tuo pulska poikamies heidän seurassansa viihtyi.
"Niin, hyvää iltaa arvoisat naiset", lausui maisteri kumartaen kullekin taholle ja istui parin pitkänenäisen neitosen sivulle. "Suokaa anteeksi neiti Vennberg, mutta minä en voi yhtyä tuohon lauseesenne, että muka Oulun palo olisi Jumalan syyksi pantava!"
"Voi, kuinka jumalaton te yhä olette, maisteri Vilponen … tiedättehän, ett'ei mitään tapahdu hänen tahtoansa paitse", lausui neiti Kjällman, joka ehätti pakinoihin maisterin kanssa.
"Herrainen aika, mitä lausutte, neitiseni! Jos kaikki paha, mikä aikojen kuluessa on maailmassa tapahtunut, olisi Jumalan tahdosta tapahtunut, niin minkälainen Jumala meillä sitten onkaan!"
"Ee-i, pirun töitä ne sellaiset ovat", huokasi siihen neiti Håkansson päätänsä nyökytellen.
Maisteri Vilponen ei sattunut kuulemaan senpuolisella korvalla, vaan jatkoi edelleen: "niin, minä en ainakaan usko sellaista Jumalasta!"