Kaikki muutkin rouvat nauroivat tälle sukkeluudelle.
"Mahdollisesti en näitä asioita ymmärrä, mutta olisiko teistä ehkä parempi, jos piikatyttömme eivät osaisi kirjoittaa, rouva Malin."
"Eipä juuri sekään. Osatkoot he vain, mutta olkoot —— —"
"— taitoansa käyttämättä, arvelitte kai sanoa."
"No, mutta voihan tuosta kirjeenvaihdosta olla esim. sekin hyöty, että saa häitä sangen äkkiä."
"Sitäpä juuri en tahdokaan; kukapa se palvelijansa naittaa tahtonee?" kummasteli rouva Malin.
"Niinhän te voitte sanoa nyt, kun itse jo olette naimisissa", nauroi herra Vilponen poistuen takaisin herrain puolelle, mistä äänekäs puhe, lasien kilinä, tupakan tukahduttava sauhu ja konjakin lemu tulvahti häntä vastaan.
Rouvat katselivat suurin silmin hänen jälkeensä.
"Hän on hieman omituinen mies", lausui rouva Stenberg aluksi.
"Kummakos se, hän kun lukee kaikenlaista joutavaa kaikki yökaudetkin", liitti hurskas leskirouva Vesterberg, joka itse nieli päivässä monta naulaa ryöväriromaaneja.