"Hänestä on tullut sangen sievä daami", sanoi hän hiljaa puolisollensa.
"Ketä sinä tarkoitat?"
"Neiti Malinia tietysti … ketäs muuta…"
"Vai niin … minusta on hän teeskenteleväinen koketti, joka sattumalta on saanut vähäisen lauluäänen", vastasi konsulitar nyrpeästi.
"Soo, soo, vai ei hän sinua miellytä … no, sen pahempi sinulle…!"
"Aiotkos sinä pitää mitään puhetta?… Vai mitä sinä siellä konttoorissa käyskelit ja yksinäsi puhelit?"
"Mitä? Olenko minä itsekseni puhellut?… Joutavia, minä vain tarkastelin viikon laskuja…"
"Hm … paisti on jo pöydällä…"
Konsuli ja valtuuston puheenjohtaja ei hätäillyt ensinkään, sillä tällä kertaa tiesi hän osaavansa puheensa ulkoa varsin hyvin. Kun arvokkaimmat vieraat olivat ottaneet paistia, astui konsuli Svanström pöydän päähän ja kilisti lasinsa reunaan.
Äkkiä hiljeni solina salissa. Vieraat kertyivät kaikki ruokasaliin, muutamilla oli jo lasit kädessä, toiset kiiruhtivat niitä salista noutamaan huomattuansa asianlaidan.