"Kyllä, kyllä…"
Konsuli ja valtuuston puheenjohtaja Svanström otti jo keppinsä, painoi hatun päähänsä ja lähestyi ovea.
"Mutta muista sanoa kauppias Öhqvistille, että tänään on valtuuston kokous … tärkeitä asioita!"
Ja konsuli ja valtuuston puheenjohtaja kiirehti tiehensä.
Heti sen jälkeen aukesi ovi sairashuoneeseen … kauppias Öhqvist ja herra Vilponen tulivat ulos.
"No?" kysyivät konsulitar ja tohtori Gillberg yht'aikaa.
"Me olemme tehneet tehtävämme. Testamentti on kokoonpantu laillisessa järjestyksessä … ja löytyy piirongilla olevassa pienessä lippaassa. Mutta vainajan toivomuksen mukaan sitä ei saa avata ennenkuin sen tekijä 'makaa haudassa' kuuluivat sanat. Kas tässä avain, herra tohtori! Jääkää hyvästi, konsulitar Svanström…!" puhui maisteri Vilponen tehden tavallista jäykemmän kumarruksen jäähyvästiksi.
Kauppias Öhqvist seurasi maisteri Vilposta yhtä harvasanaisena. Tohtori ja konsulitar hiipivät jälleen sairaan kammariin.
Sairas nukkui nyt levollisesti ja olipa melkein kuin hymy huomattavissa suun ympärillä.
"Niin, mitäpä minulta enää on täällä tekemistä … tällä kertaa! Kun sairas herää, niin olkaa hyvä ja antakaa hänelle lusikallinen tuosta pullosta!"