Näin lausuen hyvästeli hän kunsulitarta ja — poistui. Konsulitar Svanström luuli olevansa kahden kesken sairaan kanssa, mutta hiljaiset askeleet kuuluivat hänen takanansa.
"Saanko minä valvoa…?" kysyi Liisu, joka oli kyyköttänyt piilossansa nurkassa.
"Voi lapsi parka, nuku sinä toki vähän, ett'et aivan menehdy. Kun tahtonet, niin laskeudu siihen lattialle pitkällesi … minäkin jään tänne toistaiseksi."
Liisu nukahti pian viattoman unta. Konsulitar Svanström tyttärinensä —
Betty neiti saapui myöskin kohta — jäi valvomaan sairaan vuoteen luo.
IV.
Konsuli ja valtuuston puheenjohtaja Lennart Svanström istui konttoorissansa korkean työpulpettinsa ääressä. Tuolikin oli niin korkea, että jalat ilmassa roikkuivat. Papereja oli hänellä edessänsä kokonainen kasa: tuossa olivat anniskeluyhtiön vuosilaskut, tässä otteita kaupungin vuosimenoista ja -tuloista, tuossa uusia tilauksia maaseudulta … ja kädessänsä piti hän juuri kaupungin äänivaltaisten luetteloa merkiten koukerolla ne nimet, joiden äänet luuli saavansa pian alkaville valtiopäiville.
Tämän tehtyänsä kirjoitti hän koukerolla merkittyjen miesten ääniluvut peräkkäin, laski ne yhteen ja veti summan pois koko ääniluvusta. Eipä mahtanut päätelmä olla oikein mieltä myöten, koskapahan valtiopäivämies-ehdokas niin pahan tuulen näköisenä syyttömiä korvantaustojansa muokkasi.
"Nuo riivatun kansanvaltaiset ja suomimieliset, jotka äänirajoituksen saivat aikaan täälläkin! Nyt olisin vallan varmasti jäsen tulevien valtiopäiväin porvaristossa, ell'ei tuota kirottua rajoitusta olisi. Muudan puolisataa ääntä vain puuttuu … tekisipä, helkkari soi, mieli käyttää jo Tampereen patenttikeinoa … mutta sanomalehdethän ne sitten silmät päästäni veisivät. Kaikki ne ovatkin nykyaikaisen ihmisen ristinä!"
Näin mietiskeli konsuli ja valtuuston puheenjohtaja Svanström, joka aina asetti korkeimmalle "velvollisuuden yhteiskuntaa ja kansalaisia kohtaan…" kavutessaan alas korkealta valta-istuimeltansa.
Sitten alkoi hän jälleen mittailla tuota jo niin monta kertaa ennen mitattua konttorihuoneen lattiaa. Siinä kävellessänsä mietti hän, kuinka paljo anniskelu tuottaa vuotuista voittoa, ja kirosi kaikesta sydämmestänsä ja mielestänsä alimpaan helvettiin kaikki raittiuden harrastajat.