Kotvan seisoskelivat ihmiset siinä katsellen … mutta konsuli ja valtuuston puheenjohtaja alkoi jo tuskistua, otti aviopuolisonsa käsikynkkään ja asteli portille, jossa hevospari heitä odotteli. Ihmisjoukkokin alkoi jo poistua ja haudankaivajat tarttuivat lapioihinsa täyttääksensä hautaa. Silloin pistäysi Liisu haudan luo ja heitti hänkin viimeisen kukkaistervehdyksensä. Se lyhyt rukous, minkä hän mielessään lausui, oli lämpimämpi ja puhtaampi kuin kaikki, mitä tänään oli puhuttu.
Loitompana katsahti hän sitten, kuinka ihmiset poistuivat ja haudankaivajat hyräellen vielä siistivät hautaa. Hänestä tuntui kuin olisi hän ollut onnettomin ja yksinäisin olento maan päällä.
* * * * *
Sillä aikaa kuin orpo Liisu haikeana istui kirkkomaalla itkien kovaa osaansa, palasi saattoväki takaisin peijaistaloon, missä herkullinen päivällispöytä jo vieraita vartosi.
Monta kertaa ei heitä tarvinnutkaan pyydellä käyttämään hyväksensä, mitä tarjona oli. Tuo saattomatka etäiselle hautausmaalle oli ollutkin kuin varsinainen kävely ruokahalun saamiseksi.
Nälkäisten vieraiden kuhistessa pöydän ympärillä hiipivät tohtori Gillberg, pitäjän arvoisa kirkkoherra ja konsuli Svanström sivuhuoneeseen ja sulkivat oven perässään. Kaikki huomasivat kumminkin heidän poistumisensa ja vartosivat uteliaisuudella heidän palaustansa, koska he halusivat saada tietää, mitä määräyksiä rikkaan leskirouva Strömforsin testamentti sisälsi.
Vainajan kuolinsuojaan tultua otti tohtori Gillberg lippaan esille ja kaivoi avaimen taskustansa. Konsulin ja valtuuston puheenjohtajan Svanströmin silmät seurasivat kuumeentapaisella levottomuudella hänen liikkeitänsä.
Vihdoinkin aukesi lipas ja konsuli avasi siinä olevan paperiarkin. Näyttipä siltä kuin olisi hänen kätensä hiukan vavissut tässä toimessa, vaikka kasvoissa ei kukaan mitään erinomaisempaa ilmettä olisi huomannut. Hän silmäsi sitä kerran … pyyhkäsi silmiänsä … katsahti siihen uudelleen … eikä tahtonut uskoa silmiänsä.
Paperiarkki oli samassa pudota hänen käsistänsä.
"Mikä jalous!" huudahti tohtori Gillberg, joka myöskin jo oli nähnyt paperin sisällyksen.