Mutta konsulin ja valtuuston puheenjohtajan Lennart Svanströmin teki mieli kirota suomeksi, niin vihastui hän sisällisesti tästä "hävyttömyydestä." Mutta miltä hän silloin näyttäisi näiden todistajain ja koko kaupungin silmissä? Parasta oli niellä karvaat, apeat sanansa ja heittäytyä välinpitämättömäksi. Mutta itseksensä hän jo epäili, että joku oli ollut tässä sotkemassa selvää peliä…
"Niin, hän oli jalo … ja kaikkien parasta tarkoittava vanhus!" lausui hän tavallisella äänellänsä… "No, nyt kai voimme palata päivällisille, hyvät herrat!"
He astuivat takaisin saliin. Kaikkien silmät tarkkasivat konsulia ja valtuuston puheenjohtajaa.
Mutta konsulilla oli, kuten sanottu, tuo valtiomiehille omituinen ominaisuus, ettei hän tunteistansa juuri koskaan hämilleen joutunut. Nyt hän erityisesti koettikin näyttäytyä vallan tyveneltä. Ja koska testamentti kerran sisälsi yleistä hyötyä tarkoittavia laitoksia, arveli hän parhaaksi ilmoittaa sen sisällyksen heti paikalla läsnäoleville hautajaisvieraille, jotka sen kyllä pian kaupungilla levittäisivät.
"En voi olla ilmoittamatta tässä arvoisille vieraille sitä rakkauden osoitusta, minkä vainaja vielä viimeisellä hetkellänsä teki kansalaisille ja yhteiskunnallemme", lausui hän ylevästi. "Vainaja on rahoistansa testamentteerannut 3/4 köyhäin hoitoa varten täällä ja viimeisen osan eräälle köyhälle orpotytölle, jota hän rakasti kuin omaa lastansa."
Tähän lopetti konsuli ja valtuuston puheenjohtaja ilmoituksensa … ja pyyhkäisi hikihelmet kulmiltansa. Että maatila rakennuksineen ja tämä kartano irtaimistoineen kuitenkin oli hänelle määrätty, sitä hän ei katsonut tarpeelliseksi tällä hetkellä mainita.
Salissakos solina nousi! Ja olikinhan siinä puheenainetta vähäksi aikaa … varsinkin jos saisi kaikki yksityisseikat tietää.
"Nyt sen kuulit", ilkkui tuonoinen pessimistimme toverinsa korvaan; "mitenkäs kävi?"
"Niinpä kävi … mutta uskomattomalta se minusta kuuluu", kuiskasi toveri.
Kaikki olivat äänessä … ja olisi kai tätä solinaa kestänyt vaikka kuinka kauvan, joll'ei herra Vilponen olisi pyytänyt puhevuoroa.