Siihen jäivät nyt keskitekoiset idyllimäiset kuvaukset, siihen ihanneltu elämä … ja kuviteltu onni…

Vuoteelle lasketaan kalpea, veretön nuorukainen … outojen ihmisten hoitoon… Lääkärin lausunnon mukaan on synnynnäinen heikkous, rasittava aivotyö ja alituinen istuminen … ynnä huono ruoka syynä sairastumiseen…

Kumma vain, että hän näinkin kauvan oli pystyssä pysynyt!

* * * * *

Keväinen aurinko paistaa hellittelee taas niin lämpimästi eikä malta olla katsahtamatta tuonne Levanderskankin yliskammariin, missä kalpeaposkinen nuorukainen ennen istui köykkyselkänä työpöytänsä ääressä.

Mutta poissa oli nyt entinen tuttava… Autiona oli nyt kammari eikä näkynyt tuota likaisen valkeata lyyrylakkiakaan ovensuu-naulassa. Levanderskan vanha muori kertoi muuten mielellänsä "tuosta hiljaisesta, laihasta maisterista, joka yökaudet valvoi ja kirjoja kirjoitti, kunnes voimat loppuivat ja Herran käsi hänet tavoitti…"

Mutta sitä se muori varsinkin ihmetteli, ett'ei Jumala huonompiin tyytynyt, vaan juuri parhaat ja siivoimmat luoksensa otti!

Kun Hannu-maisterin kuolemasta sitten sanomalehdissä ilmoitettiin ja melkein samaan aikaan hänen kirjansa painosta julkaistiin, että hautajaiskulut, vuokrat ja muut vähemmät velat maksetuiksi saataisiin, niin kirjoitettiin hänestä kylläkin kauniisti.

"Tässä katkaisi Tuoni taas lahjakkaan nuorukaisen, jolla oli katse avoin elämän ihanuuksille ja joka älysi etsiä maailmasta sen, mikä jaloa on ja mieltä ylentävää, sillä hän ei toki tahtonut — muutamien pessimististen ulkomaankirjailijain tavalla — elämän kurjuudesta ja saastaisuudesta nauttia!"

"Onni todellakin, että nuori kirjallisuutemme on moisilta rumakirjallisuuteen kuuluvilta kuvauksilta vielä saastumaton, mutta onnettomuus, että näin lupaava kyky ennen aikaansa pois temmattiin!"