"Tunnen kyllä, mutta erittäin tuoksuivat ne, jotka konsulin rouva oli puutarhurilta tilannut. Satuin juuri olemaan postiasioilla, kun konsulin Viia ne tästä ohitse vei; ja siinäkös vasta kauniita kukkia oli: ruusuja, astereita, reseedoja ja mitä kaikkia hän sanoikin niiden olevan. Viia tiesi, että konsulin herrasväki tulee tänne nyt aamupäivällä ja tuo rouvalle kaikki ne kauniit kukkaset … ja ne ovat toista lajia, ne!"
"Vai niin, vai tulevat ne tänne jo edeltä puolisen, Sepä kauniisti tehty! He ovatkin aina niin rakkaita minua kohtaan, ne konsulin", lausui leskirouva Strömfors ja lisäsi vielä, että "ikäväksipä tuo tällainen lapseton vanhuus muuten tulisikin."
"Mitä vielä! Hätäkös rouvalla, kun on rikkautta yllinkyllin, ett'ei tarvitse kenenkään armoilla elää, niinkuin useat muut vanhemmalla ijällänsä saavat tehdä. Pitäähän toki vanhoilla päivillänsä päästä lasten melua kuulemasta", puheli kielevä sisäpiika sipsutellen tiehensä.
Leskirouva Strömfors myhähti tuolle Leenan näkökannalle.
"Hän näkee asiat omassa valossansa, hän", ajatteli hän itseksensä ja alkoi vähitellen pukeutua, sillä olihan konsulin perhe — konsuli Svanström oli hänen sisarensa poika — aikonut tänne aamutervehdykselle.
* * * * *
Samana aamuna istui konsuli Svanström konttorissansa jo sangen alkaisin. Hän oli ahkera ja säntillinen mies, tämä yleisesti arvossa pidetty nuori konsuli, Varhain aamusta myöhään iltaan työskenteli hän konttoorissansa papereiden ja konttorikirjojen keskessä.
Milloin oli hänellä ulkomaisia asioita, milloin maalaisten asioita ja tilauksia, milloin istui hän jossakin komiteassa ja voipa hän joskus olla niinkin avulias talonpojille, että suomenteli heille ruotsalaisia asiapapereita y.m. Tämä tapahtui tietysti sulasta kansalaisrakkaudesta, sillä eipähän kukaan liene niin yksinkertainen, että luulisi konsulin huolivan muutamista halvoista markanrahoista, jotka hän oli vaivoistansa ottavinaan? Konsuli Svanström mahtoi olla onnellinen voidessansa näin auttaa niin monta apua pyytävää kansalaista!
Äkkiä aukesi ovi konttoriin. Konsulitar Svanströmin pitsinen aamupuku ilmestyi kynnykselle:
"No, Lennart, etkö hetkeksikään malta jättää noita ikäviä konttooritoimiasi?"