"Niin, niin … ja kun sinä saat periä koko hänen omaisuutensa."
Konsuli Svanström nieli vastauksen tuolla epävarmalla "hm" samalla ja asteli pari kertaa lattian poikki.
"No, milloin lähdemme?… Ovatko lapset jo valmiit … lähtemään?"
"Puolen tunnin kuluttua, Lennart… Arvasinhan, ett'et sinä sentään ole niin välinpitämätön … kuin usein näytät olevan."
Konsulitar Svanströmin pitsinen aamupuku katosi kynnykseltä.
"Oikeassapa hän kuitenkin taisi olla, Lyydia … täytyneehän toki ihmistenkin vuoksi", ajatteli konsuli järjestellen paperinsa paikoilleen.
Hän olikin järjestystä harrastava mies, tämä nuori konsuli Svanström. Sen oli koko kaupunki tunnustanut valitessansa hänet valtuusmiesten puheenjohtajaksi.
"Tähän toimeen" — oli tohtori Gillberg lausunut vaalitilaisuudessa, "ei minun mielestäni sovellu muu kuin sellainen mies, joka tuntee kaupungin asiat ja joka kaikissa toimissansa on tullut tunnetuksi järjestystä ja yhteiskunnan vilpitöntä parasta harrastavaksi henkilöksi. — Tahtoisinpa kysyä herroilta", oli hän puheensa lopettanut, "onko tähän toimeen ketään soveliaampaa miestä kuin konsuli Svanström on?"
Ja niin oli konsuli Svanström valittu kaupungin valtuuston puheenjohtajaksi.
* * * * *