Niin ootkin tyyni taas, sä sydän raukka,
Ett' oikein pelkään saavas talven jään;
Tyhjyyden syvää rauhaakoon se lienee
Tai liekkö tyyntä eellä myrskysään?
1891.
NIIN HERKKÄ KUIN HAAVAN LEHTI.
Niin herkkä kuin haavan lehti
On tuulien suukkosille,
Niin herkkä ja altis on mieleni mun
Myös tuntehen tuulosille.
Niin täynnä kuin syys-yön taivas
On tähtien kehriä noita,
Niin täysi ja kirjava syömmeni myös
Utuheikkoja on unelmoita.
Kuin pyörivi pyörteessä kaarna,
Ei nielua virran se vältä —
Niin maailman pyörteessä häilyn mä myös,
En kuilua kuoleman vältä.
1893.
TUULIAJOLLA.
Olen maailman touhussa rikkeynyt,
Repaleina on sieluni mun:
Epäkunnossa purteni purjeet on
Ja venhoni ruoria tottele ei,
Omin valloin vain sekä oikkuillen
Tuul'ajolla vauhkona kiitää.
Mitä teen minä toivoton venhemies,
Elon aavalla kerran kun oon?
Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis,
Min suojahan haaksensa ohjata vois!
Levon hetkeä tarvitsen.